Heippa! Neljä kuukautta viimeisestä päivityksestä...hupsista!! Kävi taas vanhanaikaisesti, eli motivaatio tyssäsi täysin. Raksalla on ollut raskasta ja laihduttaminen viimeisenä mielessä. Tämä talvi on ollut erityisen raskas ja kamala tässä väliaikaisessa asunnossamme. Välillä lämpötila sisällä on ollut huimat 9 astetta ja vesiputket, viemäriputket jne. jäässä. Samaan aikaan raksalla on ollut ties mitä vastoinkäymisiä, miehellä oli suuri huoli työpaikkansa puolesta (sai onneksi pitää paikkansa) ja kaikki on tökkinyt kaikin puolin.

Paino on noussut, mutta ei onneksi aivan karmivan paljon. Viime punnitus (muutama viikko sitten) oli 95 kg ja luulen sen siinä pyörivän koko ajan. Nyt olen kuitenkin (jälleen kerran) päättänyt ryhdistäytyä, sillä tämä alakuloinen olotila saa nyt jäädä. En ole masentunut, mutta en kaukanakaan siitä. Enkä halua kokea masennusta uudelleen, joten nyt on vaan pakko saada elämä taas myötätuuleen.

Olen aloittanut uuden blogin. En edes tiedä miksi. SIis että miksi en vaan voinut jatkaa tätä. Ehkä halusin aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja tämä blogi on keskittynyt ainoastaan laihduttamiseen, kun taas nyt haluan ryhdistäytyä muutenkin. Tässä siis uuteen blogiini osoite, jos vaikka jotakuta kiinnostaa :).

http://sadaskertatodensanoo.blogspot.com

Jos taas olette saaneet tarpeeksenne jo meikäläisen ailahtelevaisuudesta ja laiskuudesta sekä laihiksen, että bloggaamisen osalta, niin haluan kuitenkin kiittää tuesta ja ihanista kommenteista tähän asti. Ja toivottaa ihanaa kevättä (kunhan se joskus tulee) ja vuotta 2010 :).

Kiitos ihanista kommenteista edellisessä postauksessa, lämmitti kovasti mieltä. Sen sijaan mieltä ei lämmittänyt oma saamattomuuteni kaiken muun paitsi syömisen saralla... Juu, niinhän siinä sitten kävi että dieetin jälkeen motivaatio laski kuin lehmän häntä ja syömishimot senkuin kiihtyivät. Tässä on nyt mennyt jo jonkin aikaa silleen että aamulla ekana on herkuttelu mielessä ja samoin illalla vikana.

Nyt saa kuitenkin tämä mamma ryhdistäytyä!!! Mä olen visusti päättänyt että jouluun mennessä painan alle 90 kg. Tämän mässäilykauden päätteeksi mulla on paino noussut 2 kg, eli nyt elopainoa on 93,5 kg. Varovaisesti olen koittanut järkeillä että ihan välttämättä paino ei tarvittavaa määrää tipu, mutta yhä kaikki, nyt alkaa loppukiri :). Pakko saada ryhtiliike toimimaan, sillä muuten ei voi nauttia joulusta hyvällä omallatunnolla!!

Ja taas mennään :)))

Nonnih :D. Dieetti on loppu ja selvisin siitä kutakuinkin kunnolla. Dieetin alussa painoin 97,5 kg. Tänään punnitsin itseni ja paino oli 91,5 kg. Kiloja karisi siis tasan 6 kiloa dieetin ansiosta. Tästä on hyvä jatkaa :).

Painon tippumisen kunniaksi pyysin miestä ottamaan musta tänään taas kuvat. Laitan pitkästä aikaa koko aikana otetut kuvat putkeen. Eli ekana laihiksen alkutaipaleilta ja sitten matkan varrelta otettuja kuvia. Lopuksi tänään otetut kuvat. Ja vielä niin että ekana edestä, sitten takaa ja sitten sivulta.

Pikainen päivitys vaan. Meillä sairastetaan, tai siis lähinnä kuopus sairastaa rankemman kautta. Saatiin lähete Tyksiin ja joudutaan mahdollisesti sinne vielä lähtemään. Pojalla on pahoja hengenahdistuksia ja epäillään vahvasti astmaa. Sikaflunssaa tämä ei ole.

Nämä kolme viimeisintä päivää on mennyt ihan hyvin. Ainoa muutos jonka olen tehnyt, on tänään anoppilassa syödyt lihapullat. Korvasin siis toisen ruoista neljällä lihapullalla, porkkanalla ja kurkulla.

Hyvä fiilis kaikin puolin. Eikä enää harmita edes se että olen muutellut päiviä ja silloin yhtenä päivänä jopa repsahtanut vähän. Kaiken kaikkiaan olen selvinnyt tästä urakasta yllättävän hyvin. Tänäänkin kävin ostamassa miehelle ja esikoiselle kebabit, mutta jätin itselleni ostamatta. Söin kiltisti vihreää salaattia ja pihviä samalla kun miehet herkuttelivat harvinaisella roskaruoalla (kerran parissa kuukaudessa ehkä syödään).

Painoa on kaiketi tippunut viitisen kiloa tämän dieetin aikana. Kerron tarkat lukemat kunhan pääsen maanantai aamulla punnitsemaan itseni. Ja tästä on hyvä jatkaa, olen oppinut montakin tärkeää seikkaa taas kerran ja tuntuu että motivaatiota riittää jatkossakin.

Nyt täytyy koittaa itsekin huilata jos vaikka menee yö valvomiseksi...

Eilinen päivä oli aivan järkyttävä. Motivaatiota ei meinannut löytyä sitten lainkaan ja ryvin itsesäälissä koko päivän. Ja repsahtelinkin kyllä, sillä heti aamiaisella oli pakko paahtaa yksi leipä (ilman rasvaa) aamukahvin kanssa. Ei olis saanut, mutta nälkä oli niin järkyttävä etten pystynyt vastustamaan kiusausta. Illalla söin yhden ylimääräisen lihapullan ja kaiken huipuksi ihan ajatuksissani maistoin perheelle tekemääni ananasrahkaa että onko sokeria riittävästi. Ihan karsea morkkis noista, sillä periaatteessa en nyt sitten selvinnytkään dieetistä :(.

Tänään oli jo parempi päivä. Pystyin pitäytymään pelkässä kahvissa aamulla. Päivällä söin ohjeiden mukaisesti kinkkua ja maustamatonta jogurttia. Päivällisellä söin muuten kiltisti niinkuin piti, mutta lisäsin salaattiini paprikaa. Siksi että olen niin hemmetin kyllästynyt pelkkään vihreään salaattiin.

Tänään pääsin myös harrastamaan reipasta hyötyliikuntaa kun siirtelin tontilla kattotiilipinoja. Yksi pinkka painaa 25 kg ja siirtelin niitä aika monta. Eli siis kannoin sylissäni kottikärryyn, siirsin kuorman toiselle puolelle pihaa ja purin pinot lavan päälle. Urakkaan meni reilu tunti ja sen jälkeen olin aivan loppu. Pihalla haravoin vielä jonkin aikaa lehtiä ja tein puutöitä.

Huomenna pääsen vihdoin lenkillekin. Vien esikoisen kaverinsa kanssa treeneihin ja lähden vaunulenkille. Odotan jo innoissani :). Ja perjantaina on taas sählytreenit. Jos vielä vaikka viikonloppuun sais ujutettua liikuntaa, niin sitten on jo ihan hyvä paketti.

Mies pyyteli eilen että enkö voisi lopettaa dieettiäni päivää aikaisemmin. Meillä kun on tapana syödä herkkuaamiainen koko perheen kanssa aina kun jollakin meistä on synttärit ja sitten äitien- ja isäinpäivänä. Sen jälkeen mennään aina miehen vanhempien luokse syömään ja kahvittelemaan. Myönnyin sen verran että toisen ruokani sunnuntaina syön siellä miehen vanhempien luona. Eli otan sitä lihaa, mitä anoppi sitten onkin sattunut tekemään ja syön sitä salaatin kanssa. Muuten koitan pitäytyä dieetissä ja selviytyä edes joten kuten kunnialla tästä. Sunnuntaina pääsen myös anoppilaan punnitsemaan itseni, sillä siellä katsoin myös lähtöpainoni ennen tätä koitosta :).

Eipä tämä tosiaan ole mennyt ihan niin nappiin kuin alunperin suunnittelin. Eiliset repsahdukset, sekä useat muutokset dieetissä ovat sekoittaneet pakkaa ihan liiaksi. Ja vielä tulee lisää muutoksia, sillä pinaattia mä vaan en yksinkertaisesti pysty syömään. Eli kun huomenna on taas pinaattia toiseksi ruoaksi, niin mä syön suosiolla parsaa. Tämän dieetin piti olla mulle todiste että kyllä mä selviän vaikka mistä ja nyt näyttää pahasti siltä että enpä selviä. Toisaalta olen kyllä tyytyväinen siihen etten ole kuitenkaan kovin kamalasti repsahdellut. Aivan uskomatonta että olen pystynyt olemaan lähes täysin ilman sokeria, lähes siksi että aamukahvin yhteydessähän pitää syödä aina sokeripala. Olen myös ylpeä siitä että olen kestänyt nälkää, sillä normaalisti en kestä, en yhtään. En ole liioin juonut PepsiMaxia ja sekin on uskomatonta. Minä kun olen juonut sitä jo vuosia ja PALJON. Eli kyllä mä vaan moneen asiaan voin olla tyytyväinenkin. Eilinen tosiaan oli huono päivä, mutta mielestäni sekin selittyy ensinnäkin sillä painajaismaisella sunnuntailla, jolloin todellakin näin nälkää. Ja toisekseen sillä että taas alkoi tuo ruokavalio kiertää alusta, eli eilen söin taas samaa ruokaa kuin viime viikolla jne. jne. Ei olis millään jaksanut enää.

No niin, matka jatkuu vielä, joten nyt on otettava loppukiri :)