Peijakas vieköön. Vaikka päätin että vaaka ei ole enää pakkomielteeni, niin pakko siellä vaan hemmetti soikoon on roikkua. Silti, vaikka edelleen lukemat on suorastaan tuskastuttavia!!!!

Viikonlopun aikana hokasin kuitenkin yhden jutun. Mun äiti oli meillä ja hän on diabetes-diagnoosin jälkeen laihtunut TOSI paljon. Siis yli 40 kg taitaa olla jo pudotettuja kiloja. Kun sitten seurasin häntä, niin hokasin syynkin. Hän juo tosi paljon vettä ja syö pieniä annoksia kerrallaan. Meikäläinen kun taas vetelee isoja satseja ja tuon veden kanssa oon tosi huono.

Niinpä päätin huomisesta alkaen keskittymään enemmän noihin. Eli hiljalleen alan pienentämään kerralla syötyjä ruokasatseja ja koitan oppia juomaan vettä. Onpa vaan tosi helppo sanoa kun oon ihan koukussa Pepsi Maxiin ja jos en saa sitä, niin kärsin mieluummin janosta. Vesi on pahaa, yöks. Niin ja nälkä lähtee vasta kun iso lautanen on kukkurallaan.

Tällä viikolla koin yhden erittäin positiivisen jutun...eikun kaksikin. Ensinnäkin pystyin tekemään vatsalihaksia. Ne on muuten raskauden jälkeen TODELLA huonossa kunnossa ja siksi kärsinkin valtavista lihaskivuista seuraavana päivänä. Mutta siis se oli LIHASkipua, eikä kipua kuten aiemmin. Ja toinen: tehtiin kaverin kanssa jälleen pitkä ja reipas lenkki. Edellisellä kerralla en päässyt seuraavana päivänä kunnolla kävelemään kun sattui niin paljon nivusiin ja sisuskaluihin. Nyt oli seuraavana päivänä puhdasta lihaskipua kyllä, mutta kipuja ei muuten nimeksikään. Mitä ilmeisimmin alan vihdoin toipua raskaudesta... paitsi että vatsa on edelleen aivan järkyttävä pallo :X.


Voi pojat, matka tulee olemaan vielä pitkä ja tuskainen... :D