Hui hai, oikeesti jopa kamalasti hävettää tulla tänne vielä kirjoittelemaan. Lohduttelen täällä itseäni sillä tekosyyllä, että tuskin olen ainoa laihduttaja maailmassa jolla on suuremmat puheet kuin teot .

Tässä välissä on tapahtunut valtavasti...kaiken muun kuin painon saralla. Paino junnaa edelleen samassa, välillä vähän enemmän, mutta ei kyllä vahingossakaan vähemmän. Eli aikalailla satasessa ollaan edelleen.

Me ollaan myyty meidän vanha asunto, muutettu paikkakuntaa ja kohta alkaa raksaprojekti. Asutaan nyt maalla, josta on lähikauppaan matkaa 11 km. Ajattelin että tämä jos mikä on oiva tilaisuus saada VIHDOINKIN joitan tapahtumaan painon saralla. Ja kieltämättä jo tämän kolmen viikon asumisen ja herkkujen huomattavan vähenemisen huomaa vyötärötä, jes :D.

Aloitan siis sitkeästi jälleen kerran alusta ja toivon että vihdoinkin löytäisin itsestäni sen selkärangan. En tee enää mitään sen suurempia suunnitelmia, enkä mieti hienoja laihiskuvioita. Koitan vaan syödä vähemmän ja kuluttaa enemmän. Enää en kuitenkaan uskalla lupailla suuria, enkä sen puoleen pieniäkään. Koitan pitää suuni sumpulla suurista suunnitelmista ja lupauksista ja antaa vihdoinkin tekojen puhua puolestaan.

Täällä maalla ei mokkula toimi kovinkaan hyvin. Koitan tässä epätoivoisesti ladata kuvaa viime viikonlopulta kun oltiin ristiäisissä. Mamma juhlatamineissa :). Mutta se ei ole se pointti, vaan se, että tuo kolttu pitää laittaa uudelleen päälle kolmen viikon päästä. Lyhyt aika, mutta ajattelin silti katsoa mahtaakohan tämä uusi elämä näkyä edes vähän kolmen viikon päästä (no niin, taas alkaa suuret puheet...)