Juuri kun pääsin sanomasta, niin eilinenhän oli yhtä lentoa koko päivä. Ja kiireisissä päivissä on se huono puoli, että syömiset menee ihan sekaisin ja tulee helposti syötyä epäterveellistä.

Tässä eilinen päiväni pähkinänkuoressa.

Kuudelta herätys. Vaatteet itselle ja vauvalle päälle, laukun pakkaus, aamuvellit tuttipulloon ja menoksi. Eli suomeksi sanottuna veimme mieheni töihin jotta saimme auton käyttöön.

Kahdeksalta oli tapaaminen esimieheni kanssa. Neuvottelimme miten jään hoitovapaalle, saanko olla vuokratyöfirmassa keikkatyöläisenä ja saanko perustaa toiminimen. Kaikkiin tuli myöntävä vastaus ja olin sangen helpottunut. Ja nyt on merkintä papereissa, että hoitovapaa jatkuu 30.7. 2010 asti. Silloin vauvamme on 2-vuotias ja katsotaan sitten jatkoa.

Neuvottelusta lähdin ostoksille. Ruokaa, viemisiä ystävälleni sairaalaan ja viemisiä toisen ystäväni vauvalle.

Puoli kymmeneksi kotiin. Purin kauppakassit, pakkasin lahjakasseihin viemiset, tein itselleni eväsleivät, pissatin koiran uudelleen (aamulla mies pissatti), hoputin esikoisen liikkeelle ja tarkastin vielä eniron sivuilta yhden ajoreitin. Sitten koko sakki taas autoon ja viemään esikoista kouluun kymmeneksi. 

Koulun jälkeen lähdin ajamaan läheiseen kierrätyskeskukseen. Sieltä kävin katsomassa josko löytyisi sopivaa turvaistuinta vauvalle, joka on kertakaikkisen ylikasvanut vanhaan. Löytyikin hyvä, eli ei mikään kauhean vanha ja hyvälaatuisen oloinen. Näin säästin huimasti rahaa ja aikaa, sillä tänään oli tarkoitus mennä ostamaan uusi kaupasta. Ja voin kuitenkin turvallisin mielin laittaa vauvan istuimeen.

Kierrätyskeskuksesta ajelimme Tyksiin, jossa raskaana oleva ystäväni lepäilee. Hänen kanssaan ehdimme olla reilun tunnin, kunnes taas piti mennä.Matkalla söin evääksi tekemäni leivän: pätkä täysjyväpatonkia ja kinkkua. Jälkkäriksi sorruin syömään muutaman sukulakun, joita löysin kaupasta (siis semmoisia kivikovia, jotka ovat heikkouteni)

Kahdeltatoista lähdin ajamaan Tyksistä Raisioon toisen ystäväni luokse. Hän oli tehnyt meille lounasta, joten istuimme syömään. Tarjolla oli täysjyväpastaa, kastiketta jossa oli valkosipulia, persiljaa, sitruunaa ja mausteita, sekä parmesanjuustoa. Lisäksi oli 2 paistettua leipäpalasta. Ihanaa, mahtavan makuista, mutta ei niin kovin terveellistä. Jälkkäriksi joimme vielä kahvit, jonka kanssa oli tarjolla täytepullapitkoa, sekä suklaacashew-pähkinöitä (joka muuten on toinen heikkouteni).

Vatsa kylläisenä pakkasin puoli kolmen aikaan taas tavarat kasaan ja suuntasimme vielä toiselle kirpparille etsimään esikoiselle luistimia (jotka myös oli tarkoitus ostaa uutena samaisena päivänä). Onnekseni löysin aivan uutta vastaavat, todella hyvännäköiset luistimet tosi edullisesti nekin. Mukaan lähti myös muutama vaate, esikoiselle paita ja kuopukselle potkarit ja fleecetakki.

Sitten olikin aika lähteä hakemaan miestä töistä. Hänen työpaikallaan olimme tasan neljältä ja sieltä lähdimme ajamaan kotiin. Kotona syötin vauvan, kävin suihkussa, vaihdoin vaatteet, pidin yhden neuvottelupuhelun, jonka jälkeen lähdin luottamushenkilökoulutukseen kuudeksi.

Koulutus alkaa aina yhteisellä luottamushenkilöiden kokoontumisella kahvilassa, jossa saamme kahvit ja pullan. Eipä siinä tullut (taas jo nälkäisenä) edes mieleen kieltäytyä pullasta, joten se oli kait...hmm.. päivällinen?

Lähdin koulutuksesta kahdeksalta, vaikka se olisi jatkunut vielä. Minulla oli kuitenkin kiire ruokaostoksille. Aamulla kun oli niin hoppu, niin ostin vain hätäisesti jotakin. Mies kotona huomautti että meilläpä ei ole edes maitoa. Joten tosiaan, päivän toiset ruokaostokset. Keräsin hirvittävällä hopulla kassikaupalla tavaraa miettien ettei enää tällä viikolla kaupassa tarvitsisi käydä. Kolme kassillista ja iso pesuainepaketti päätyi autoon.

Sitten kotiin ja raahaamaan kasseja sisälle...huh. Matkalla söin toisen pätkän sitä kinkkupatonkia. Sorruin myös ostamaan suklaata kaupasta ja sitä nakersin myös.Kotona kassien purku ja sitten nukkumaan... paitsi että siinä vaiheessa hampaita tekevä vauva alkoi kitisemään, joten päätin nukkua alhaalla sohvalla, vauva vaunukopassa vieressä, jotta mies saa nukutuksi (raukka on kipeäkin vielä).

Kävin kuitenkin kiltisti kirjaamassa syömiseni kiloklubiin jälleen. Kaikki pallurat tietty näytti punaista (heh, ihme), mutta onneksi kalorirajat ei sentään paukkunut muuta kuin sadalla kalorilla.

Selkeä parannuksen paikka taas jatkoa ajatellen... hmm.. eväät kaikkialle mukaan?