Eilinen päivä oli aivan järkyttävä. Motivaatiota ei meinannut löytyä sitten lainkaan ja ryvin itsesäälissä koko päivän. Ja repsahtelinkin kyllä, sillä heti aamiaisella oli pakko paahtaa yksi leipä (ilman rasvaa) aamukahvin kanssa. Ei olis saanut, mutta nälkä oli niin järkyttävä etten pystynyt vastustamaan kiusausta. Illalla söin yhden ylimääräisen lihapullan ja kaiken huipuksi ihan ajatuksissani maistoin perheelle tekemääni ananasrahkaa että onko sokeria riittävästi. Ihan karsea morkkis noista, sillä periaatteessa en nyt sitten selvinnytkään dieetistä :(.

Tänään oli jo parempi päivä. Pystyin pitäytymään pelkässä kahvissa aamulla. Päivällä söin ohjeiden mukaisesti kinkkua ja maustamatonta jogurttia. Päivällisellä söin muuten kiltisti niinkuin piti, mutta lisäsin salaattiini paprikaa. Siksi että olen niin hemmetin kyllästynyt pelkkään vihreään salaattiin.

Tänään pääsin myös harrastamaan reipasta hyötyliikuntaa kun siirtelin tontilla kattotiilipinoja. Yksi pinkka painaa 25 kg ja siirtelin niitä aika monta. Eli siis kannoin sylissäni kottikärryyn, siirsin kuorman toiselle puolelle pihaa ja purin pinot lavan päälle. Urakkaan meni reilu tunti ja sen jälkeen olin aivan loppu. Pihalla haravoin vielä jonkin aikaa lehtiä ja tein puutöitä.

Huomenna pääsen vihdoin lenkillekin. Vien esikoisen kaverinsa kanssa treeneihin ja lähden vaunulenkille. Odotan jo innoissani :). Ja perjantaina on taas sählytreenit. Jos vielä vaikka viikonloppuun sais ujutettua liikuntaa, niin sitten on jo ihan hyvä paketti.

Mies pyyteli eilen että enkö voisi lopettaa dieettiäni päivää aikaisemmin. Meillä kun on tapana syödä herkkuaamiainen koko perheen kanssa aina kun jollakin meistä on synttärit ja sitten äitien- ja isäinpäivänä. Sen jälkeen mennään aina miehen vanhempien luokse syömään ja kahvittelemaan. Myönnyin sen verran että toisen ruokani sunnuntaina syön siellä miehen vanhempien luona. Eli otan sitä lihaa, mitä anoppi sitten onkin sattunut tekemään ja syön sitä salaatin kanssa. Muuten koitan pitäytyä dieetissä ja selviytyä edes joten kuten kunnialla tästä. Sunnuntaina pääsen myös anoppilaan punnitsemaan itseni, sillä siellä katsoin myös lähtöpainoni ennen tätä koitosta :).

Eipä tämä tosiaan ole mennyt ihan niin nappiin kuin alunperin suunnittelin. Eiliset repsahdukset, sekä useat muutokset dieetissä ovat sekoittaneet pakkaa ihan liiaksi. Ja vielä tulee lisää muutoksia, sillä pinaattia mä vaan en yksinkertaisesti pysty syömään. Eli kun huomenna on taas pinaattia toiseksi ruoaksi, niin mä syön suosiolla parsaa. Tämän dieetin piti olla mulle todiste että kyllä mä selviän vaikka mistä ja nyt näyttää pahasti siltä että enpä selviä. Toisaalta olen kyllä tyytyväinen siihen etten ole kuitenkaan kovin kamalasti repsahdellut. Aivan uskomatonta että olen pystynyt olemaan lähes täysin ilman sokeria, lähes siksi että aamukahvin yhteydessähän pitää syödä aina sokeripala. Olen myös ylpeä siitä että olen kestänyt nälkää, sillä normaalisti en kestä, en yhtään. En ole liioin juonut PepsiMaxia ja sekin on uskomatonta. Minä kun olen juonut sitä jo vuosia ja PALJON. Eli kyllä mä vaan moneen asiaan voin olla tyytyväinenkin. Eilinen tosiaan oli huono päivä, mutta mielestäni sekin selittyy ensinnäkin sillä painajaismaisella sunnuntailla, jolloin todellakin näin nälkää. Ja toisekseen sillä että taas alkoi tuo ruokavalio kiertää alusta, eli eilen söin taas samaa ruokaa kuin viime viikolla jne. jne. Ei olis millään jaksanut enää.

No niin, matka jatkuu vielä, joten nyt on otettava loppukiri :)